I have learnt my lesson well. The truth is out there I can tell.
Don't look back and don't succumb to their lies and goodbyes.
Live your life without regret. Don't be someone who they forget.
When you're lost reach out for me. And you'll see she's not far.
Northern Star.

Melanie C - Northern Star

Sivut

perjantai 25. toukokuuta 2018

Luonnollista voimaa

Luonto tarjoaa paljon jännittäviä ja yllättäviä asioita. En vieläkään meinaa uskoa todeksi näitä aurinkoisia lämpimiä päiviä. Kesä. Kuinka sinua kaipasinkaan. Ensimmäiset ukkosetkin tuli koettua viikko sitten. Oli vielä aika pehmoista. Jyrähtelyä, mutta ei rankkasadetta ja salamanvälkettä ainakaan siellä, missä satuin ennustettujen ukkosten aikaan olemaan.

Mökillä sen sijaan kävi melko uskomaton juttu. Oli lämmin ilta, alkoi sataa, ja lämpötila putosi. Puhuin tuvan eteisessä siskoni kanssa puhelimessa. Sateen vuoksi oli pakko siirtyä yhteyden katkeamisen uhalla sisemmäksi. Oven jätin säppiin avonaiseksi. Yhtäkkiä näin, kun järveltä päin alkoi vyöryä järkyttävän kova tuulenpuuska. En tiedä tarkkaan, mikä trombi tai syöksyvirtaus se oikein oli, mutta luonto näytti kyllä kertalaakista voimansa.

Siskoni kuunteli hieman huvittuneenakin luurin toisessa päässä, kun raportoin hänelle suoraa lähetystä. Ensiksi putoili lehtiä ja oksia ja "roskaa" oli paljon ilmassa. Sitten puuska nosti rannalla olleen lasikuituveneen ilmaan ja heitti sen kymmenen metrin päähän pysähtyen jykevään ulkopöytäkalustoon. Seuraavaksi saunan savupiippu sai kyytiä: piipun hattu lensi ties minne ja tiilet murenivat maahan. Minäkin sain osani, tosin vain kovan tuulen muodossa kasvoilleni. Takanani olleet tavarat, kuten kukkaruukut, sen sijaan lentelivät hujan hajan.

Janne oli entisessä kivinavetassa viimeistelemässä aiemmassa tekstissä (tästä klik!) mainitsemaani hakkuuaukolta tuotua viirupöllönpönttöä. Navetan ovi läimähti voimalla kiinni ja hyvä, ettei Jannekin painautunut mahalleen lattialle. Niin kova puhuri se oli. Ihme, ettei linnunpesiä ainakaan pihapiirissä putoillut. Olipahan melkoinen näytelmä!
Rantasipit. Niin ihania ja söpöjä kesäkavereita.

Voimia olen saanut näyttää ja käyttää minäkin. Innoistuin valtavasti isojen pöllien pyörittämisestä ja kantamisesta, joten olemme tehneet sitä hieman lisää. Se on oivaa kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua. Videon voit katsoa Instagtamistani täältä. Vielä mukavammaksi homman tekee se, että joku päivä niissä toivottavasti pesii pöllö tai telkkä.

On hienoa, että monien vuosien vaikeuksien jälkeen sitä tuntee jälleen pystyvänsä johonkin. Mahtavaa olla jaksava, menevä ja tekevä. Sellainen olen pohjimmiltani. Olen siis saanut fyysiset ja henkiset voimani takaisin. Ehdin jo luulla, etten niitä enää koskaan saavuttaisi. Todellisuudessa ne ovat koko ajan olleet minussa. Ne piti vain saada käyttöön. Joogan avulla ymmärsin tämän yhtälön.

Luonto on antanut ja näyttänyt minulle parhaat puolensa. Olen saanut ja saan sieltä edelleen niin paljon. Nyt vihdoin, kun koen olevani tarpeeksi vahva, on minun vuoroni antaa jotakin takaisin. Olen osa luontoa ja se on osa minua. Laitetaan yhdessä isot pyörät pyörimään - luonnon ja itsemme hyväksi.


The power of nature is amazing. I had a great opportunity to feel it a week ago. I was at the summer cottage with my coach Janne. The evening was warm, but when it started to rain, the temperature fell a bit. I was talking on the phone with my sister. I watched rain at the entry cottage. Suddenly, I saw a huge blast coming from the lake. It got bigger and bigger.

Punakylkirastas ruokkimassa nälkäisiä poikasia. Mato on ainakin paksu!
Firstly, it blew leaves and branches from trees. Then happened something very powerful: wind flew the rowboat over ten meters! After that, the pipe of the sauna crashed on the top. I was only reporting the live show to my sister and wondering what just happened. Finally, the gust arrived up to the cottage. Man, it blew hard! Flowerpots and other items fell right behind me. I only realized the blow on my face. Luckily nothing bad happened. My coach was making the birdhouse for Ural Owl in the old byre. Wind slammed the door and still, he felt it strongly there too. What a spectacle!

Well, I have had a chance to show my power too. I got very excited about carrying and rolling logs. It's very good training by the way. The best part of it is that hopefully someday an owl or a Golden Eye may nest in those. Great!

After a few hard years, it is so great to feel powerful again. I found it impossible. All the good was already inside of me. Just needed to dig it out. And I am thanking yoga for that too. Nature has given me a lot. So, now it's my turn to give something back. Strong enough to do something. I'm part of nature and it's part of me. I hope you are with me. Let's take deep care of it - for the good of both.
Kaksi ääripäätä kohtasivat: myrsky ja pouta.

2 kommenttia:

  1. Moi Jenni. Kas kun törmäsin sattumoisiin näille sivuille. En tienytkään, että sullakin on omanlaisesi bloki. Hieno homma, jutut on yhtä hyviä, kuin kirjoittaja itse. Jatka samaan malliin, sillä minä fanitan sinua. Terveisin Kuopiolainen entinen veteraaninylkky Hart.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kas, hei! Ja mukavaa, että olet löytänyt sivuilleni. Joo, olen pitänyt tällaista hiljaista blogia useamman vuoden ajan. Sanottavaa on paljon, mutta en ole pitänyt meteliä itsestäni. Olen ajatellut, että tänne löytää, jos niin on tarkoitettu. Kiitos kehuista ja nähdään! -Jenni

      Poista